Finland Extradition Treaty with the United States

Finland International Extradition Treaty with the United States

June 11, 1976, Date-Signed

May 11, 1980, Date-In-Force

Treaty was signed at Helsinki on June 11, 1976. Ratification advised by the Senate of the United States of America on November 29, 1979. It was Ratified by the President of the United States of America on December 13, 1979. It was Ratified by Finland on February 17, 1978. Ratifications were exchanged at Washington on February 11, 1980. It was Proclaimed by the President of the United States of America on March 4, 1980. Date of entry into force May 11, 1980.

EXTRADITION TREATY between the United States of America and Finland

Amerikan Yhdysvaltojen ja Suomen valinen rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva SOPIMUS




The Extradition Treaty between the United States of America and Finland was signed at Helsinki on June 11, 1976, the text of which, in the English and Finnish languages, is hereto annexed;

The Senate of the United States of America by its resolution of November 29, 1979, two-thirds of the Senators present concurring therein, gave its advice and consent to ratification of the Treaty;

The Treaty was ratified by the President of the United States of America on December 13, 1979, in pursuance of the advice and consent of the Senate, and was duly ratified on the part of Finland;

It is provided in Article 23 of the Treaty that the Treaty shall enter into force three months after the date of the exchange of instruments of ratification;

The instruments of ratification of the Treaty were exchanged at Washington on February 11, 1980; and accordingly the Treaty will enter into force on May 11, 1980;

NOW, THEREFORE, I, Jimmy Carter, President of the United States of America, proclaim and make public the Treaty, to the end that it shall be observed and fulfilled with good faith on and after May 11, 1980, by the United States of America and by the citizens of the United States of America and all other persons subject to the jurisdiction thereof.

IN TESTIMONY WHEREOF, I have signed this proclamation and caused the Seal of the United States of America to be affixed.

DONE at the city of Washington this fourth day of March in the year of our Lord one thousand nine hundred eighty and of the Independence of the United States of America the two hundred fourth.

The Government of the United States of America and the Government of the Republic of Finland;

Desiring to make a new treaty for the reciprocal extradition of offenders; have agreed as follows:

Article 1

Each Contracting State agrees to extradite to the other in the circumstances, and subject to the conditions specified in this Treaty, any person found in its territory who has been charged with or convicted of any offense within Article 2, committed within the jurisdiction of the other State or outside thereof under the conditions specified in Article 3.

Article 2

1. Extradition shall be granted for an offense within any of the descriptions listed in the Schedule annexed to this Treaty, which is an integral part of the Treaty, if the offense is punishable under the laws of both States by imprisonment or other form of detention for more than one year or by the death penalty.

2. Extradition shall also be granted for an attempt to commit, or aiding, abetting or participation in an offense within paragraph 1 of this Article. Extradition shall similarly be granted when the offense constitutes conspiracy to commit a completed offense under the law of the United States and such offense constitutes the offense of aiding or abetting or preparation under the law of Finland. The provisions of this paragraph shall be qualified on the basis that the offense is punishable under the laws of both States by imprisonment or other form of detention for more than one year or by the death penalty.

3. If extradition is requested for any offense mentioned in the first or second paragraphs of this Article and that offense is punishable under the laws of both Contracting States by a term of imprisonment exceeding one year, such offense shall be extraditable whether or not the laws of both Contracting States would place that offense within the same category of offenses made extraditable by the first or second paragraphs of this Article and whether or not the laws of the requested State denominate the offense by the same terminology.

4. Extradition shall also be granted for an offense when the use of the mails or means of interstate communication or transport may be required for the purposes of granting jurisdiction to a federal tribunal of the United States.

5. A person convicted of and sentenced for an offense to which this Article applies shall not be extradited therefor unless he was sentenced to serve a period of imprisonment or other form of detention of which one year or more remains to be served, or to the death penalty.

Article 3

1. For the purposes of this Treaty, the territory of each Contracting State comprises all the territory over which it exercises sovereignty, including air space and territorial waters, as well as vessels and aircraft registered in that Contracting State if any such aircraft or vessels are on the high seas or in flight when the offense is committed. An aircraft shall be considered to be in flight from the moment when power is applied for the purpose of take-off until the moment when the landing run ends. In the case of a forced landing, the flight shall be deemed to continue until the competent authorities take over the responsibility for the aircraft and for the persons and property on board.

2. The provisions of the preceding paragraph do not exclude the application of penal jurisdiction exercised in accord with the legislation of the requested State.

3. When the offense for which the extradition has been requested has been committed outside the territory of the requesting State, the requested State shall have the power to grant extradition provided that its jurisdiction would extend to such an offense in similar circumstances.

4. It shall be understood that if the offense contemplated by this Article is committed in the requested State or on board an aircraft or vessel of that State, the requested State shall have primary jurisdiction.

Article 4

1. Neither Contracting State shall be bound to deliver up its own nationals, but the executive authority of the requested State shall, if not prevented by the laws of that State, have the power to deliver them up if, in its descretion, it be deemed proper to do so.

2. If extradition is not granted in pursuance of paragraph 1 of this Article, the requested State shall submit the case to its competent authorities for the purpose of prosecution.

Article 5

Extradition shall be granted only if the evidence be found sufficient according to the law of the requested State either to justify the committal for trial of the person sought if the offense of which he is accused had been committed in the territory of the requested State or to prove that he is the identical person convicted by the courts of the requesting State.

Article 6

The person whose extradition has been requested may advise the appropriate authority of the requested State that he waives the necessity for a hearing on his extraditability. The requested State may thereupon cause the issuance of an order authorizing surrender of the person sought to agents of the government of the requesting State.

Article 7

1. Extradition may be refused if:

a. the person whose surrender is sought is being proceeded against or has been tried and discharged or punished in the territory of the requested State for the offense for which extradition is requested;

b. the person whose surrender is sought has been tried and acquitted, or has undergone punishment, or has been pardoned, in a third state for the offense for which his extradition is requested;

c. in special circumstances, having particular regard to the age, health or other personal conditions of the person concerned, the requested State has reason to believe that extradition will be incompatible with humanitarian considerations.

2. Extradition shall be refused if:

a. the prosecution or the enforcement of the penalty for the offense for which extradition is requested has become barred by lapse of time according to the law of the requesting or requested State;

b. the offense is a military offense which does not constitute a common crime; or

c. (i) the offense for which extradition is requested is regarded by the requested State as one of a political character; or

(ii) the person sought proves that the request for his extradition has in fact been made with a view to try or punish him for an offense of political character.

3. The provisions of subparagraph c(i) of paragraph 2 of this Article shall not be applicable to:

a. a murder or other serious assault, or an attempt to commit such an offense, except in open combat, against the life or physical integrity of a person to whom the requesting State has the duty according to international law to give special protection; or

b. the unlawful seizure of an aircraft engaged in commercial services carrying passengers.

4. If criminal proceedings are instituted in Finland against the person sought for the offense for which his extradition is requested and the charge against him is waived, the Government of Finland shall not be bound to extradite him for that offense unless the executive authority of Finland determines, after due consideration of the circumstances of the case, that the interests of justice would be served thereby. In any event, the requesting State shall be afforded an opportunity to supplement its request before final determination on the request for extradition pursuant to this provision.

Article 8

When, at the time of the presentation of the request for extradition, the person whose extradition is requested is under the age of eighteen years and has permanent residence in the requested State and the competent authorities of that country determine that the extradition would prejudice the social readjustment and rehabilitation of that person, the requested State may suggest that the request for extradition be withdrawn, specifying the reasons therefor.

Article 9

If the offense for which extradition is requested is punishable by death under the laws of the requesting State and the laws of the requested State do not provide for the death penalty for that offense, extradition may be refused unless the requesting State provides assurances satisfactory to the requested State that the death penalty shall not be imposed, or, if imposed, shall not be carried out.

Article 10

In the case of a request for extradition emanating from the Government of the United States, the subject of which is an individual born in Finland of Finnish nationality who at the time of the request for extradition is a permanent resident of Finland and a national of Denmark, Iceland, Norway or Sweden, the Government of Finland shall have the right to recommend that the extradition request be withdrawn, specifying the reasons therefor.

Article 11

When the person whose extradition is requested is being proceeded against or is lawfully detained in the territory of the requested State for an offense other than that for which extradition has been requested, the decision whether or not to extradite him may be deferred until the conclusion of the proceedings and the full execution of any punishment he may be or may have been awarded.

Article 12

The determination that extradition based upon the request therefor should or should not be granted shall be made in accordance with the law of the requested State and the person whose extradition is sought shall have the right to use such remedies and recourses as are provided by such law.

Article 13

1. The request for extradition shall be made through the diplomatic channel.

2. The request shall be accompanied by:

a. the data necessary to prove the identity of the person sought, including, when possible, photographs and fingerprints, and information as to his nationality and residence, if available;

b. a statement of the facts of the case for which extradition is requested;

c. the text of the laws defining the offense, the law prescribing the punishment for the offense, and the law relating to the limitation of the legal proceedings or the enforcement of the penalty for that offense.

3. If the request relates to a person charged but not yet convicted, it must also be accompanied by a warrant of arrest issued by a judge or other competent authority in the territory of the requesting State and by such evidence as, according to the law of the requested State, would justify his committal for trial if the offense had been committed in the territory of the requested State, including evidence that the person requested is the person to whom the warrant of arrest refers.

4. If the request relates to a convicted person, it must also be accompanied by the judgment of conviction and sentence, if any, imposed in the territory of the requesting State, and by a certification indicating that the sentence has not been served or indicating the part of the sentence yet to be served.

5. The warrant of arrest, or the judicial document establishing the existance of the conviction or sentence and any deposition or statement or other evidence given on oath or affirmed, or any certified copy thereof shall be received in evidence in any proceedings for extradition:

a. (i) if it is authenticated, in the case of a warrant, by being signed, or in the case of any other original document, by being certified, by a judge or other competent authority in the requesting State, or, in the case of a copy by being so certified to be a true copy of the original; and

(ii) where the requesting State is Finland by being sealed with the official seal of the appropriate Ministry and certified by the principal diplomatic or consular officer of the United States of America in Finland; and where the requesting State is the United States of America, by being sealed with the official seal of the Department of State; or

b. if it is authenticated in such other manner as may be permitted by the law of the requested State.

6. The requested State may require that the documentation be translated into the language of that State.

Article 14

1. In case of urgency, the Contracting States may request, through the diplomatic channel, the provisional arrest of an accused or convicted person. This request may be honored if the request includes the identification of such a person, describes the offense of which he is accused, indicates the purpose for the request of extradition and the existence of an order of arrest or an outstanding conviction or sentence.

2. Upon the granting of the request for provisional arrest, the requesting State shall present to the Executive Authority of the other State the formal request for extradition within forty-five calendar days or the time specified by the law of the requested State; if no such request is made, the accused shall be released upon expiration of the time specified and a new request based on the same acts shall be admitted only through the means of a formal request for extradition.

3. In conjunction with the request for provisional arrest of the accused, the requesting State may request the seizure of the objects related to the offense of which he has been accused and which objects are in the possession of the accused or of his agent, associate, or representative. The requesting State shall accompany this request by evidence showing the relationship of the objects to the offense committed and an indication of where they may be located. The requested State may deny the request if it appears that the rights of innocent third parties have intervened.

Article 15

1. If the requested State requires additional evidence or information to enable it to decide on the request for extradition, it shall request the same of the requesting State, and the requesting State shall furnish it within such time as the requested State indicates.

2. If the requested evidence or information is not received within the specified period or if such evidence is insufficient, the person sought, if under arrest, shall be released immediately. This fact shall not bar the requesting State from renewing its request for extradition, with new documentation, with respect to the same person and for the same offense.

Article 16

1. The requested State shall promptly communicate to the requesting State, through the diplomatic channel, the decision on the request for extradition.

2. If the extradition has been granted, the authorities of the requesting and the requested States shall agree on the time and place of surrender of the person sought.

3. If a warrant or order for the extradition of a person sought has been issued by the competent authority and he is not removed from the territory of the requested State within such time as may be agreed, he shall be set at liberty and the requested State may subsequently refuse to extradite him for the same offense.

Article 17

1. A person extradited shall not be detained or proceeded against in the territory of the requesting State for any offense other than an extraditable offense established by the facts in respect of which his extradition has been granted, or on account of any other matters, nor be extradited by that State to a third state

a. until after he has left the territory of the requesting State; or

b. until the expiration of forty-five days after he has been free to leave the territory of the requesting State.

2. The provisions of paragraph 1 of this Article shall not apply to offenses committed, or matters arising, after the extradition has been granted.

Article 18

If the extradition of a person is requested concurrently by one of the Contracting States and by another state or states, either for the same offense or for different offenses, the requested State shall make its decision having regard to all the circumstances, including the provisions in this regard in any Agreements in force between the requested State and the requesting states, the relative seriousness and place of commission of the offenses, the respective dates of the requests, the nationality of the person sought and the possibility of subsequent extradition to another state.

Article 19

To the extent permitted under the law of the requested State and subject to the rights of third parties, which shall be duly respected, all articles, instruments, objects of value or documents relating to the offense, whether or not used for its execution, or which in any other manner may be material evidence for the prosecution, shall be surrendered upon the granting of the extradition even when extradition cannot be effected due to the death, disappearance, or escape of the accused.

Article 20

1. For the purposes of authorizing the transit through the territory of one of the Contracting States of a person whose extradition has been granted to the other Contracting Party by a third State, the following shall be necessary:

a. that the State of transit be given prior notice of the route said person will use;

b. that the agents escorting said person carry with them the original or an authenticated copy of the warrant or order of extradition; and

c. that conditions are present which would warrant extradition of such person by the State of transit.

2. The requesting State shall reimburse the State of transit for any expenses incurred in connection with such transportation.

Article 21

1. The requested State shall make all necessary arrangements for and meet the cost of the representation of the requesting State in any proceedings arising out of a request for extradition.

2. Expenses relating to the translation of documents and to the transport of a person arising out of the arrest, detention, examination and surrender of a person sought under the provisions of this Treaty shall be borne by the requesting State.

Article 22

The provisions of this Treaty shall not affect the rights and obligations of either Contracting State with respect to international conventions.

Article 23

1. This Treaty shall be subject to ratification, and the instruments of ratification shall be exchanged at Washington as soon as possible. It shall come into force three months after the date of the exchange of instruments of ratification.

2. This Treaty shall apply to any offense governed by this Treaty committed before or after this Treaty enters into force, provided that extradition shall not be granted for an offense committed before this Treaty enters into force which was not punishable under the laws of both Contracting States at the time of its commission.

3. On the entry into force of this Treaty the provisions of the Treaty for the extradition of fugitives from justice, signed at Helsinki on August 1, 1924, and the Supplementary Extradition Treaty signed at Washington May 17, 1934, shall cease to have effect between the United States of America and Finland.

4. Either of the Contracting States may terminate this Treaty at any time by giving notice to the other through the diplomatic channel. Termination shall become effective six months after the date of such notice.

IN WITNESS WHEREOF the undersigned, being duly authorized thereto by their respective Governments have signed this Treaty.

Done in duplicate at Helsinki this 11th day of June 1976 in the English and Finnish languages, both texts being equally authentic.

Amerikan Yhdysvaltojen hallitus ja Suomen Tasavallan hallitus;

tahtoen tehda uuden rikoksentekijain vastavuoroista luovuttamista koskevan sopimuksen;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Kumpikin sopimusvaltio suostuu tassa sopimuksessa mainituissa tapauksissa ja siina maaritellyin ehdoin luovuttamaan alueellaan tavatut henkilot, joita epaillaan tai jotka on tuomittu jostakin 2 artiklassa tarkoitetusta luovuttamista pyytaneen valtion tuomiovallan piiriin kuuluvalla alueella tai 3 artiklassa maaritellyin ehdoin sen ulkopuolella tehdysta rikoksesta.

2 artikla

1. Luovuttamiseen on suostuttava tahan sopimukseen sen erottamattomana osana kuuluvassa luettelossa mainitusta rikoksesta, mikali rikoksesta kummankin valtion lainsaadannon mukaan saattaa rangaistuksena seurata vankeutta tai muuta vapaudenmenetysta enemman kuin yksi vuosi tai kuolemanrangaistus.

2. Luovuttamiseen on suostuttava myos taman artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen yrityksesta, avunannosta, yllytyksesta tai muusta osallisuudesta. Luovuttamiseen suostutaan myos Yhdysvaltojen lain mukaan salahankkeeksi taytettyyn rikokseen katsottavasta teosta, milloin sita Suomen lain mukaan on pidettava avunantona, yllytyksena tai valmisteluna rikokseen. Taman kappaleen maarayksia sovelletaan vain, milloin teosta kummankin valtion lain mukaan saattaa seurata vankeutta tai muuta vapaudenmenetysta enemman kuin vuoden tai kuolemanrangaistus.

3. Mikali luovuttamista pyydetaan taman artiklan ensimmaisessa tai toisessa kappaleessa tarkoitetusta rikoksesta, josta kummankin sopimusvaltion lain mukaan saattaa rangaistuksena seurata vapaudenmenetysta enemman kuin yksi vuosi, siita voidaan luovuttaa riippumatta siita, sijoittavatko molemmat sopimusvaltiot rikoksen samaan taman artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaiseen ryhmaan, ja siita, kaytetaanko rikoksesta samaa nimitysta siina valtiossa, jolta luovuttamista pyydetaan.

4. Luovuttamiseen on suostuttava myos rikoksesta, jonka osalta edellytyksena asian saattamiselle Yhdysvaltojen liittovaltion tuomioistuimen kasiteltavaksi on, etta tapaukseen liittyy postin tai osavaltioiden valisen viestinta- tai kuljetusvalineen kaytto.

5. Henkiloa, joka on tuomittu rangaistukseen tassa artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, ei saa sen johdosta luovuttaa, ellei hanta ole tuomittu vankeuteen tai muuhun vapausrangaistukseen, josta vuosi tai enemman on viela karsimatta, tai kuolemanrangaistukseen.

3 artikla

1. Tassa sopimuksessa tarkoitetaan kummankin sopimusvaltion alueella koko sita aluetta, joka kuuluu asianomaisen valtion taysivaltaisuuteen, mukaanluettuina ilmatila ja aluevedet, seka asianomaisessa sopimusvaltiossa rekisteroidyt alukset ja ilma-alukset, mikali ne rikoksen tekohetkena ovat aavalla merella tai lennolla. Ilma-aluksen katsotaan olevan lennolla siita hetkesta, jolloin sen moottorin tehoa lisataan ilmaan nousua varten, siihen hetkeen asti, jolloin laskukiito paattyy. Pakkolaskun tapahtuessa katsotaan lennon jatkuvan siihen saakka, kunnes asianomaiset viranomaiset ottavat vastuun ilma-aluksesta seka siina olevista matkustajista ja omaisuudesta.

2. Edellisen kappaleen maaraykset eivat esta sita valtiota, jolta luovuttamista pyydetaan, kayttamasta oman valtion lainsaadannon mukaista rikosoikeudellista tuomiovaltaa.

3. Milloin rikos, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan, on tehty luovuttamispyynnon esittaneen valtion alueen ulkopuolella, pyynnon vastaanottanut valtio voi suostua luovuttamiseen, mikali sen tuomiovalta vastaavissa olosuhteissa ulottuisi samanlaiseen rikokseen.

4. Jos tassa artiklassa tarkoitettu rikos on tehty luovuttamispyynnon vastaanottaneen valtion alueella tai sille kuuluvassa aluksessa tai ilma-aluksessa, mainitulla valtiolla on ensisijainen tuomiovalta rikokseen nahden.

4 artikla

1. Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen luovuttamaan omia kansalaisiaan, mutta sen valtion asianomaiset viranomaiset, jolta luovuttamista pyydetaan, voivat, jollei se ole vastoin viimeksi mainitun valtion lakia, suostua luovuttamiseen, jos ne harkitsevat sen asianmukaiseksi.

2. Milloin luovuttamiseen taman artiklan 1 kappaleen nojalla ei ole suostuttu, luovuttamispyynnon vastaanottaneen valtion tulee saattaa asia toimivaltaisille viranomaisille syytteeseen asettamista koskevaa harkintaa varten.

5 artikla

Luovuttamiseen suostutaan vain, mikali luovutettavaksi pyydettya vastaan esitetyt todisteet pyynnon vastaanottaneen valtion lain mukaan riittaisivat joko hanen asettamiseen syytteeseen, jos rikos olisi tehty pyynnon vastaanottaneen valtion alueella, tai osoittaakseen, etta han on pyytavan valtion tuomioistuimen rangaistukseen tuomitsema asianomainen henkilo.

6 artikla

Luovutettavaksi pyydetty henkilo voi ilmoittaa asianomaiselle viranomaiselle siina valtiossa, jolta luovuttamista pyydetaan, ettei han vaadi luovuttamisen laillisuuden selvittamista erillisessa kasittelyssa. Viimeksi mainittu valtio voi sen jalkeen antaa paatoksen, jonka nojalla hanet luovutetaan pyytavan valtion edustajalle.

7 artikla

1. Luovuttamisesta voidaan kieltaytya, mikali:

a) luovutettavaksi pyydetty henkilo sen valtion alueella, jolta luovuttamista pyydetaan, on syytettyna tai on ollut syytettyna ja vapautettu tai tuomittu rangaistukseen rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan;

b) luovutettavaksi pyydetty henkilo kolmannessa valtiossa on ollut syytettyna ja vapautettu tai karsinyt rangaistuksen tai armahdettu rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan;

c) valtiolla, jolta luovuttamista pyydetaan, erityisissa tapauksissa, ottaen erityisesti huomioon luovutettavaksi pyydetyn ian, terveyden tai muut henkilokohtaiset olosuhteet, on syyta katsoa, etta luovuttaminen olisi inhimillisista syista kohtuutonta.

2. Luovuttamisesta on kieltaydyttava, mikali:

a) oikeus panna rikos, josta luovuttamista pyydetaan, syytteeseen tai siita tuomittu rangaistus taytantoon on joko pyytavan tai pyynnon vastaanottaneen valtion lain mukaan vanhentunut;

b) rikos on sotilasrikos, joka samalla ei ole yleinen rikos; tai

c) (i) rikos, josta luovuttamista pyydetaan, katsotaan pyynnon vastaanottaneessa valtiossa luonteeltaan poliittiseksi; tai

(ii) luovutettavaksi pyydetty henkilo nayttaa toteen, etta luovuttamispyynto on tosiasiallisesti tehty tarkoituksin syyttaa tai rangaista hanta luonteeltaan poliittisesta rikoksesta.

3. Taman artiklan 2 kappaleen c (i) alakohta ei koske

a) murhaa tai muuta vakavaa hyokkaysta, taikka sellaisen rikoksen yritysta, mikali teko kohdistuu sellaisen henkilon henkeen tai ruumilliseen koskemattomuuteen, jota luovuttamista pyytavalla valtiolla on velvollisuus kansainvalisen oikeuden mukaan erityisesti suojella, paitsi milloin teko on tapahtunut avoimessa taistelussa; eika

b) matkustajia kuljettavan kaupallisessa lentoliikenteessa olevan ilma-aluksen laitonta haltuunottoa.

4. Jos luovutettavaksi pyydetty henkilo on Suomessa ollut syytettyna rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan ja syytteesta on luovuttu, Suomen valtio ei ole velvollinen luovuttamaan hanta kyseessa olevasta rikoksesta, ellei asianomainen Suomen viranomainen ottaen tarkoin huomioon asiassa ilmenneet seikat katso, etta luovuttaminen olisi oikeudenhoidollisten etujen mukaista. Luovuttamista pyytavalle valtiolle varataan joka tapauksessa tilaisuus taydentaa pyyntoaan ennen kuin luovuttamispyynto taman maarayksen perusteella otetaan lopullisesti harkittavaksi.

8 artikla

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilo luovuttamispyyntoa esitettaessa ei ole tayttanyt kahdeksaatoista vuotta ja asuu vakinaisesti pyynnon vastaanottaneessa valtiossa, ja taman valtion asianomaiset viranomaiset katsovat, etta luovuttaminen vaikeuttaisi kyseessa olevan henkilon jalleensopeuttamista yhteiskuntaan, pyynnon vastaanottanut valtio voi yksiloidyin perusteluin ehdottaa, etta luovuttamispyynto peruutettaisiin.

9 artikla

Jos rikoksesta, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan, saattaa pyytavan valtion lainsaadannon mukaan seurata kuolemanrangaistus, mutta pyynnon vastaanottaneen valtion laissa ei siita saadeta kuolemanrangaistusta, voidaan luovuttamisesta kieltaytya, jollei pyytava valtio anna pyynnon vastaanottaneen valtion riittaviksi katsomia takeita siita, ettei kuolemanrangaistusta maarata, tai mikali maarataan, sita ei panna sellaisena taytantoon.

10 artikla

Jos Yhdysvaltojen hallitus esittaa luovuttamispyynnon, jonka kohteena on Suomen kansalaisena Suomessa syntynyt henkilo, joka luovuttamispyyntoa esitettaessa asuu vakinaisesti Suomessa ja on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen, Suomen valtiolla on oikeus yksiloidyin perusteluin suositella, etta luovuttamispyynto peruutettaisiin.

11 artikla

Milloin luovutettavaksi pyydetty henkilo on syytteessa tai laillisesti pidatettyna pyynnon vastaanottaneen valtion alueella muusta rikoksesta kuin siita, mista luovuttamista pyydetaan, voidaan ratkaisu luovuttamisasiassa lykata, kunnes oikeudenkaynti on paattynyt ja hanelle mahdollisesti maaratty rangaistus on kokonaisuudessaan suoritettu.

12 artikla

Paatos siita, onko luovuttamispyyntoon suostuttava, tehdaan sen valtion lakien mukaisesti, jolta luovuttamista pyydetaan, ja luovutettavaksi pyydetylla henkilolla on oikeus kayttaa hyvakseen kaikkia sen valtion lain mukaisia muutoksenhakukeinoja.

13 artikla

1. Luovuttamispyynto on tehtava diplomaattista tieta.

2. Luovuttamispyyntoon on liitettava:

a) tarvittavat tiedot luovutettavaksi pyydetyn henkilon henkilollisyyden toteamiseksi, mukaanluettuna mikali mahdollista valokuvat, sormenjaljet seka hanen kansallisuuttaan ja asuinpaikkaansa koskevat saatavissa olevat tiedot;

b) selostus sen tapauksen tosiseikoista, jonka johdosta luovuttamista pyydetaan;

c) rikosta maarittelevien lainkohtien tekstit seka lainkohdat, joista ilmenevat rikoksesta saadetty rangaistus seka syytteen ajamista ja rangaistuksen taytantoonpanoa koskevat rajoitukset.

3. Jos luovuttamispyynto koskee rikoksesta epailtya mutta ei viela rangaistukseen tuomittua henkiloa, on siihen liitettava myos vangitsemismaarays, jonka on pyytavan valtion alueella antanut tuomari tai muu asianomainen viranomainen, seka sellainen naytto, joka sen valtion lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetaan, oikeuttaisi mainitun henkilon asettamisen syytteeseen, mikali rikos olisi tehty viimeksi mainitun valtion alueella, ja lisaksi pyyntoon on liitettava selvitys siita, etta han on vangitsemismaarayksessa tarkoitettu henkilo.

4. Jos luovuttamispyynto koskee rangaistukseen tuomittua henkiloa, on siihen liitettava pyytavan valtion alueella annetun rangaistustuomion sisaltava asiakirja seka todistus siita, ettei rangaistusta viela ole suoritettu tai siita, paljonko rangaistuksesta on viela suorittamatta.

5. Nayttona luovuttamismenettelyssa on hyvaksyttava vangitsemismaarays tai rangaistustuomion vahvistava oikeudellinen asiakirja taikka valan tai vakuutuksen velvoituksin annettu lausuma tai muu todistus samoin kuin oikeaksi todistettu jaljennos sellaisesta asiakirjasta:

a) (i) jos asiakirjan tai jaljennoksen oikeaperaisyys on osoitettu, vangitsemismaarayksen osalta luovuttamista pyytavan valtion tuomarin tai muun asianomaisen viranomaisen allekirjoituksella, muun alkuperaisen asiakirjan osalta sellaisen tuomarin tai viranomaisen vahvistuksella ja jaljennoksen osalta vastaavalla tavalla allekirjoitetulla vahvistuksella siita, etta jaljennos on alkuperaisen asiakirjan mukainen; seka

(ii) milloin luovuttamista pyytava valtio on Suomi, jos se on vahvistettu asianomaisen ministerion virallisella sinetilla ja varustettu Yhdysvaltojen Suomessa olevan johtavan diplomaattisen tai konsulivirkamiehen vahvistuksella; ja milloin luovuttamista pyytava valtio on Yhdysvallat, jos se on vahvistettu Yhdysvaltojen ulkoministerion sinetilla; tai

b) jos asiakirjan tai jaljennoksen oikeaperaisyys on osoitettu muulla luovuttamispyynnon vastaanottaneen valtion lain sallimalla tavalla.

6. Valtio, jolta luovuttamista pyydetaan, voi vaatia, etta asiakirjat kaannetaan taman valtion kielelle.

14 artikla

1. Kiireellisissa tapauksissa sopimusvaltiot voivat diplomaattista tieta esittaa pyynnon, etta rikoksesta epailty tai tuomittu henkilo otettaisiin valiaikaisesti sailoon. Sailoon ottamista koskevaan pyyntoon voidaan suostua, jos sen yhteydessa annetaan luovutettavaksi pyydetyn henkilon tuntomerkit, selostetaan rikos, josta hanta syytetaan, ilmoitetaan luovuttamispyynnon tarkoitus ja todetaan vangitsemismaarayksen tai taytantoon panematta olevan tuomion olemassaolo.

2. Kun valiaikaiseen sailoon ottamiseen on suostuttu, pyytavan valtion on esitettava virallinen luovuttamispyyntonsa toisen sopimusvaltion asianomaiselle viranomaiselle neljankymmenenviiden paivan tai viimeksi mainitun valtion laissa saadetyn muun maaraajan kuluessa; jollei tallaista pyyntoa esiteta, epailty on paastettava vapaaksi sanotun maaraajan kuluttua ja samoihin rikollisiin tekoihin perustuva uusi sailoon ottamista koskeva pyynto hyvaksytaan vain, mikali se esitetaan virallisen luovuttamispyynnon yhteydessa.

3. Rikoksesta epaillyn henkilon valiaikaista sailoon ottamista koskevan pyynnon yhteydessa pyynnon esittanyt valtio voi myos pyytaa toista sopimusvaltiota ottamaan takavarikkoon kyseessa olevaan rikokseen liittyvia esineita, jotka ovat epaillyn, hanen asiamiehensa, rikoskumppaninsa tai edustajansa hallussa. Tahan pyyntoon on liitettava todiste esineiden yhteydesta rikokseen ja maininta niiden mahdollisesta sijainnista. Pyynnon vastaaanottanut valtio voi kieltaytya pyynnon tayttamisesta, mikali ilmenee, etta syyttoman kolmannen osapuolen oikeuksia muuten loukattaisiin.

15 artikla

1. Mikali valtio, jolta luovuttamista pyydetaan, tarvitsee lisatodisteita tai -tietoja voidakseen tehda paatoksen luovuttamisasiassa, sen tulee pyytaa niita luovuttamispyynnon esittaneelta valtiolta, jonka on toimitettava ne toisen sopimusvaltion asettaman maaraajan kuluessa.

2. Ellei pyydettyja lisatodisteita tai -tietoja toimiteta maaraajan kuluessa tai ne ovat puutteellisia, luovutettavaksi pyydetty, sailoon otettu henkilo on heti paastettava vapaaksi. Tama ei kuitenkaan esta luovuttamispyynnon esittanytta valtiota pyytamasta uuden asiakirja-aineiston perusteella uudestaan saman henkilon luovuttamista samasta rikoksesta.

16 artikla

1. Luovuttamispyynnon vastaanottaneen valtion tulee viipymatta diplomaattista tieta antaa pyytavalle valtiolle tiedoksi luovuttamisasiassa tekemansa paatos.

2. Kun luovuttamiseen on suostuttu, sopimusvaltioiden viranomaiset sopivat siita, milloin ja missa luovutettavaksi pyydetty henkilo luovutetaan.

3. Mikali asianomainen viranomainen on antanut luovuttamismaarayksen, mutta luovutettavaa ei ole sovitun maaraajan kuluessa noudettu sen valtion alueelta, jolta luovuttamista pyydetaan, hanet on paastettava vapaaksi, ja viimeksi mainittu valtio voi sen jalkeen kieltaytya luovuttamasta hanta samasta rikoksesta.

17 artikla

1. Luovutettua henkiloa ei saa luovuttamispyynnon esittaneen valtion alueella pidattaa eika saattaa oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi muusta rikoksesta kuin sellaisesta, josta voidaan luovuttaa ja joka perustuu tekoon, josta hanet on luovutettu, eika minkaan muunkaan seikan perusteella, eika luovuttamista pyytanyt valtio myoskaan saa luovuttaa hanta edelleen muulle valtiolle,

a) ennen kuin han on poistunut luovuttamista pyytaneen valtion alueelta; tai

b) ennen kuin 45 paivaa on kulunut siita, kun hanella on ollut tilaisuus vapaasti poistua luovuttamista pyytaneen valtion alueelta.

2. Taman artiklan 1 kappaleen maarayksia ei sovelleta luovuttamisen jalkeen tehtyyn rikokseen tai ilmaantuneeseen seikkaan.

18 artikla

Mikali jompikumpi sopimusvaltio samanaikaisesti yhden tai useamman muun valtion kanssa on pyytanyt saman henkilon luovuttamista joko samasta rikoksesta tai eri rikoksista, on pyynnon vastaanottaneen valtion ratkaistaessaan asian otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, niihin luettuina mahdollisissa sen ja luovuttamista pyytaneiden valtioiden valisissa sopimuksissa olevat asiaa koskevat maaraykset, rikosten suhteellinen torkeysaste ja niiden tekopaikat, ajankohdat jolloin pyynnot on tehty, luovutettavaksi pyydetyn kansalaisuus seka mahdollisuus luovuttaa hanet myohemmin edelleen muulle valtiolle.

19 artikla

Siina maarin kuin luovuttamispyynnon vastaanottaneen valtion laki sen sallii seka kolmansien osapuolten oikeudet huomioon ottaen, kaikki rikokseen liittyvat esineet, valineet, arvoesineet ja asiakirjat riippumatta siita, onko niita kaytetty rikoksen teossa, samoin kuin ne, jotka muuten saattavat tulla kaytetyiksi todistuskappaleina syytetta ajettaessa, luovutetaan sen jalkeen kun luovuttamispyyntoon on suostuttu silloinkin, kun rikoksesta epaillyn luovuttamista hanen kuolemansa, katoamisensa tai karkaamisensa johdosta ei voida panna taytantoon.

20 artikla

1. Kolmannen valtion toiselle sopimusvaltiolle luovuttaman henkilon kuljettamiseksi toisen sopimusvaltion alueen kautta vaaditaan, etta:

a) henkilon kulkureitti ilmoitetaan etukateen kauttakulkuvaltiolle;

b) henkilon saattajilla on mukanaan alkuperainen luovuttamismaarays tai vahvistettu jaljennos siita; ja

c) edellytykset henkilon luovuttamiselle myos kauttakulkuvaltiosta ovat olemassa.

2. Kauttakuljetuslupaa pyytava valtio korvaa kauttakulkuvaltiolle kaikki kauttakuljetuksesta mahdollisesti aiheutuneet kulut.

21 artikla

1. Luovuttamispyynnon vastaanottanut valtio huolehtii kaikista jarjestelyista, jotka ovat tarpeen pyytavan sopimusvaltion edustuksen jarjestamiseksi jokaisessa pyynnon esittamisesta aiheutuneessa menettelyssa, seka vastaa tasta edustamisesta aiheutuneista kustannuksista.

2. Luovuttamispyynnon esittanyt valtio vastaa niista kuluista, jotka ovat aiheutuneet asiakirjojen kaantamisesta ja luovutettavaksi pyydetyn henkilon taman sopimuksen maaraysten mukaan suoritetusta pidattamisesta, sailoon ottamisesta, kuulustelusta ja luovuttamisesta aiheutuneista henkilokuljetuksista.

22 artikla

Taman sopimuksen maaraykset eivat vaikuta niihin oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotka sopimusvaltioilla on muiden kansainvalisten sopimusten perusteella.

23 artikla

1. Tama sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on vaihdettava Washingtonissa mahdollisimman pian. Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua paivasta, jolloin ratifioimiskirjat on vaihdettu.

2. Tata sopimusta sovelletaan kaikkiin sopimuksen piiriin kuuluviin, ennen tai jalkeen sen voimaantuloa tehtyihin rikoksiin, kuitenkin siten, etta luovuttamiseen voidaan suostua ennen sopimuksen voimaantuloa tehdysta rikoksesta vain, jos teosta on sen tekohetkella saadetty rangaistus kummankin sopimusvaltion lain mukaan.

3. Taman sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Helsingissa 1 paivana elokuuta 1924 allekirjoitettu rikollisten molemminpuolista luovuttamista koskeva sopimus seka siihen liittyva Washingtonissa 17 paivana toukokuuta 1934 allekirjoitettu lisasopimus olemasta voimassa Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen valilla.

4. Kumpikin sopimusvaltio voi saattaa taman sopimuksen paattymaan milloin tahansa irtisanomalla sen toiselle sopimusvaltiolle diplomaattitieta tehtavalla ilmoituksella. Sopimus lakkaa olemasta voimassa kuusi kuukautta tallaisen ilmoituksen tekemisesta.

TAMAN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valuuttamina ovat allekirjoittaneet taman sopimuksen.

TEHTY Helsingissa 11 paivana kesakuuta 1976 kahtena englannin- ja suomenkielisena kappaleena molempien tekstien ollessa yhta todistusvoimaisia.



By the President: CYRUS VANCE

Secretary of State

For the Government of the United States of America:

Joseph John Sisco.

For the Government of Finland:

Kalevi Sorsa.

Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen puolesta

Suomen Tasavallan hallituksen puolesta



1. Murder, including assault with intent to murder.

2. Manslaughter.

3. Malicious wounding or grievous bodily harm.

4. Assault upon a public official.

5. An offense against the laws relating to the use of any corrosive or injurious substance upon a person.

6. An offense against the laws relating to sexual offenses with or upon a minor or a person, including rape, unlawful intercourse, indecent assault, procuration, illegal abortion.

7. An offense against the laws relating to kidnapping, abduction and false imprisonment.

8. An offense against the laws relating to the abandonment of a dependent person which causes grave injury or death.

9. Larceny or theft or burglary.

10. Embezzlement.

11. Robbery.

12. An offense against the laws relating to the unlawful obtaining, transporting, receiving and fraudulent use of property, money or valuable securities.

13. Extortion or threats.

14. Fraud, including that by bankers, directors, company officials and others, whether or not in a fiduciary relationship.

15. An offense against the laws relating to bankruptcy.

16. An offense against the laws relating to counterfeiting and forgery.

17. An offense against the laws relating to bribery, including soliciting, offering and accepting bribes.

18. An offense against the laws relating to narcotic drugs, cannabis Sativa L., cocaine and its derivatives, psychotropic drugs, and other dangerous drugs, and chemicals.

19. An offense against the laws for protection of public health.

20. An offense against the laws relating to perjury, subornation of perjury, false testimony.

21. Arson.

22. An offense against the laws relating to damage to property.

23. Offenses against the safety of a means of transportation or communication, especially when endangering persons making use of such means; piracy and any act of mutiny or revolt on board a vessel or aircraft against the authority of the captain or commander of such aircraft or vessel; and seizure or exercise of control or deviation of routes committed by force, violence, or threat of force or violence, of an aircraft or vessel; destruction or damage of aircraft in flight which renders it incapable of flight or which is likely to endanger its safety in flight; and any act which could endanger the life or physical integrity of the passengers or crew.

24. False statements to a government agency or official.

25. An offense against the laws relating to customs.

26. An offense against the laws relating to international trade and transfers of funds.

27. Violation of financial laws when such violation is committed in furtherance of an enumerated offense.

28. An offense against the laws relating to the sales of securities and commodities.

29. An offense against the laws relating to the unlawful abuse of official authority.

30. An offense against the laws relating to obstruction of justice.

31. An offense relating to prison mutiny.


1. Murha, surmaamisaikomuksin tehty vakivaltainen hyokkays.

2. Tappo.

3. Tahallinen torkea pahoinpitely.

4. Julkisen viran haltijaan kohdistunut vakivaltainen hyokkays.

5. Syovyttavien tai muiden vahingoittavien aineiden kayttamisesta henkiloa vastaan annettujen lakien saannosten rikkominen.

6. Ala- tai taysi-ikaiseen kohdistuvista siveellisyys-rikoksista annettujen lakien saannosten rikkominen, mukaan luettuina vakisinmakaaminen, haureus, paritus ja sikion lahdettaminen.

7. Ihmisryostosta ja laittomasta vapaudenriistosta annettujen lakien saannosten rikkominen.

8. Vaikean vamman tai kuoleman aiheuttaneesta, riippuvaisuussuhteessa toiseen olevan henkilon heitteillepanosta annettujen lakien saannosten rikkominen.

9. Varkaus.

10. Kavallus.

11. Ryosto.

12. Omaisuusesineiden, rahan tai arvopapereiden laittomasta hankkimisesta, kuljettamisesta, vastaanottamisesta ja petollisesta kayttamisesta annettujen lakien saannosten rikkominen.

13. Kiristaminen tai uhkaaminen.

14. Petos, mukaanluettuna pankkivirkailijan, johtajan, yhtiovirkailijan tai muiden tekema, riippumatta siita ovatko he olleet luottamussuhdetta edellyttavassa tehtavassa.

15. Konkurssista annettujen lakien saannosten rikkominen.

16. Raharikoksesta ja vaarentamisesta annettujen lakien saannosten rikkominen.

17. Lahjomisesta annettujen lakien saannosten rikkominen, mukaan luettuina lahjoman vaatiminen, tarjoaminen ja vastaanottaminen.

18. Huumausaineista, cannabis sativa L:sta, kokainista ja sen johdannaisista, psykotrooppisista aineista ja muista vaarallisista aineista ja kemikalioista annettujen lakien saannosten rikkominen.

19. Kansanterveyden suojelemisesta annettujen lakien saannosten rikkominen.

20. Perattoman lausuman antamisesta tuomioistuimessa tai muun viranomaisen edessa annettujen lakien saannosten rikkominen.

21. Murhapoltto.

22. Omaisuuden vahingoittamisesta annettujen lakien saannosten rikkominen.

23. Kuljetus- tai viestintavalineen turvallisuuteen kohdistuneet rikokset, erityisesti silloin kun teko vaarantaa valinetta kayttavia henkiloita; meri- ja ilmarosvous seka jokainen aluksessa tai ilma-aluksessa sen paallikon tai komentajan arvovaltaa vastaan suunnattu, kapinan kasittava teko; jokainen pakolla tai vakivalloin taikka pakolla tai vakivallalla uhkaamalla tapahtunut aluksen tai ilma-aluksen ottaminen hallintaan tai valvontaan tai saattaminen poikkeamaan kulkusuunnastaan; lennolla olevan ilma-aluksen tuhoaminen tai vahingoittaminen siten, etta se tulee lentokyvyttomaksi tai etta sen lentoturvallisuus todennakoisesti vaarantuu; seka mika tahansa teko, mika saattaa vaarantaa matkustajien tai miehiston henkea tai ruumiillista koskemattomuutta.

24. Vaaran lausuman antaminen valtion viranomaiselle tai virkamiehelle.

25. Tullista annettujen lakien saannosten rikkominen.

26. Kansainvalisesta kaupasta ja paaoman siirrosta annettujen lakien saannosten rikkominen.

27. Valtion raha-asiain saantelysta annettujen lakien saannosten rikkominen, joka on tehty jonkin luetellun rikoksen edistamiseksi.

28. Arvopapereiden seka hyodykkeiden kaupasta annettujen lakien saannosten rikkominen.

29. Virkavallan vaarinkaytosta annettujen lakien saannosten rikkominen.

30. Oikeudenhoidon vaikeuttamisesta annettujen lakien saannosten rikkominen.

31. Vakivaltainen vankilan jarjestyksen rikkominen.


Finland Extradition Treaty-EU Protocol with the United States

December 16, 2004, Date-Signed

February 1, 2010, Date-In-Force


Douglas McNabb and other members of the firm practice and write extensively on matters involving Federal Criminal Defense, INTERPOL Red Notice Removal, International Extradition and OFAC SDN List Removal.

The author of this blog is Douglas McNabb. Please feel free to contact him directly at or at one of the offices listed above.

Bookmark and Share

Comments are closed.

%d bloggers like this: